Moikka vaan kaikille, jos siellä enää ketään on lukijoista jäljellä?
Mun viimesimmästä postauksesta on kauan. Ainakin tänne bloggeriin julkaisemastani. Siirsin blogin hiljattain toiselle blogisivustolle, mutta en tykännyt sen käyttämisestä yhtään. Nyt kun mulla on taas tietokone käytössä (jep, en edes muistanut hankkia uutta, kun sitä pärjäsi niin hyvin ihan ilmankin!) ajattelin palata myös blogin pariin. Paljon on meneillään, mutta se antaakin vaan lisäinspistä bloggaamiselle, kun on paljon asioita kerrottavana.
Nopea tilannekatsaus: ollaan nyt siis virallisesti Jämsäläisiä. Muutettiin tänne koulupaikkojen perässä. Opiskelen aikuisopistossa puutarhataloutta. Koulu on pitkälti etäopiskelua ja lähipäiviä on ainoastaa neljä päivää kuukaudesta.
Oon ottanut itseäni niskasta kiinni ja ollaan mun ihanan saksanpaimenkoirapennun Yodan kanssa alettu treenaamaan tottelevaisuutta ihan kunnolla: ulkona, häiriötekijöiden ympäröimänä.
Mulla on hirveä pentukuume ja haaveilen lauman kasvattamisesta vielä ainakin yhdellä (pitkäkarvaisella) saksalaisella paimenella, mutta haave tuskin käy toteen ainakaan ihan lähiaikoina. Sikälimikäli järki ei karkaa päästä...
Rosalle kuuluu hyvää. Jos "pientä" uhmaa ei lasketa. Hampaat pukkaa jokaikinen yhtäaikaa tulemaan ja voi sitä murheen ja surun määrää. Meillä siis itketään ja kiukutellaan tällä hetkellä suunnilleen joka päivä ja aikalailla joka asiasta. Itkettää, kun saunassa ei voi olla aamusta iltaan. Kiukuttaa, jos ei suihkuun pääse monta kertaa päivässä. Surettaa, jos pitää ulkoa lähteä kotiin syömään tai nukkumaan. Harmittaa, jos ei saa olla alasti koko päivää. Plus monta muuta asiaa, jotka kamala hirviö-äiti kieltää (asioiden laittaminen wc-pönttöön, sormien tunkeminen pistorasiaan, roskiksen kaivaminen, ruuan sylkeminen, koiran ruuan varastaminen jne.). Löytyykö sieltä teiltä keneltäkään ihanaa uhmailijaa?
Kaiken kaikkiaan kuitenkin arki sujuu hyvin. Koirien kanssa lenkkeilyn, treenailun, opiskelun ja Rosan hoidon on saanut hyvin sovitettua niin etteivät päivät tunnu liian kiireisiltä, ja että aikaa riittää yhdessä ulkoiluun ja leikkimiseen paljon!
Tässä nyt tämä tauon jälkeinen ns. aloituspostaus ja jatkossa sitten ihan kunnon asiaa - asia kerrallaan eikä tälläistä sekameteliä. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
