#INSTAGRAM

Meidät on löytänyt jo pidemmän aikaa sosiaalisessa mediassa mm. instagramista, ja sivupalkissa onkin esillä instakuvia. Mutta niille, jotka ei ole sitä vielä bongannut, niin tiedoksi, että päivittelen myös säännöllisen epäsäännöllisesti sinne kuvia. Mun instagramin löytää nimimerkillä @hennajnn. Kannattaa käydä kurkkimassa, sillä blogissa on ollut viimeaikoina taas vähän hiljaisempaa, kun mulla ei taaskaan oo kunnollista kameraa käytössä. Eikä sen puoleen toimivaa tietokonettakaan... Ehkä myös vähän inspiraationpuutosta, mutta jos teillä on jotain postausehdotuksia, niin laittakaa tulemaan vaan - uudet ideat antaa aina lisää mielenkiintoa bloggaamiseen! Mukavaa syksyä kaikille, jotka mun blogia vielä seuraa ja lueskelee.

instagram.com/hennajnn

AUTUMN & WILD BERRY

Syksy on jo aika pitkällä ja illat etenkin alkaa olla jo aika koleita. Mä henkilökohtasesti rakastan kahvia ja teetä, ja nyt tän syksyn suosikki teeksi on tullut tämä Wild Berry Tea. Vähän hunajaa sekaan, niin ai että, miten ihanan makuista! Nyt, kun viimeinkin sain meidän tytön tyllerön päiväunille hirmuisen (kahden tunnin) taistelun ja huudon jälkeen, on kiva istahtaa alas ja kirjottaa tänne blogiin, sekä selailla vähän muiden blogeja. Ja mä kun luulin, et jää enemmän aikaa koneen äärellä istuskeluun nyt, kun mies on päivät ja illat koulussa... Hah! 

Onkos siellä lukijoissa teen vai kahvin ystäviä? Meneekö molemmat vai eikö maistu kumpikaan?

ROSA 9KK

Rosalla tuli kahdeskymmenes tätä kuuta 9kk täyteen, ja sen kunniaksi luvassa paljon kuvia sankarista (voiko joku muuten kertoa, miks mun kuvat muuttuu bloggeriin ladattaessa inhottavan rumiksi rakeisiksi? Eikä vaan bloggerissa, vaan myös tinypic, jne... Ärsyttävää). HUOMATKAA MELKEIN JOKA KUVASSA MEIDÄN RETALE TAUSTALLA...

Yhdeksänkuinen Rosa osaa jo paljon. Hän osaa mm. nousta istumaan, istua ilman tukea, nousta seisomaan tukea vasten ja kävellä siinä. Meillä liikutaan konttaamalla ja ryömimällä jo kamalaa vauhtia etiäppäin. Höpötystä tulee paljon ja monet lauseet/sanat ymmärretään, esimerkiksi: ei, kuka siellä on, avaa suu, haluatko maitoa ja katso. Tyttö vilkuttaa ja nyökyttää päätään. Rosa tykkää keinumisesta ja vaunulenkeistä, kissoista ja koirista. Rosa ei enää niinkään retuuta meidänkään elukoita, vaan silittelee nätisti - silloin kun koirat sattuu kiinnostamaan. Jatkuvasti saa vahtia ja juoksennella perässä, meillä kun ei enää paikoillaan pysytä!

Yöunensa Rosa nukkuu edelleenkin hyvin ja useimmiten myös käy illalla nätisti nukkumaan. Päiväunet sitten onkin kokonaan toinen juttu. Nukuttamiseen menee yleensä puolesta tunnista puoleentoista tuntiin, ja rattaissahan Rosa ei nuku lainkaan. Jospa sieltä viimeinkin kaiken kiukuttelun jälkeen tulisi edes se yksi pikkiriikkinen hammas? Ruokailun kanssa ei ole ollut ongelmia, eikä ole nytkään. Kaikki maistuu hyvin ja suu aukeaa lähes aina reippaasti uutta lusikallista varten. Rosa tykkää puuroista mielettömän paljon. Edelleenkin teen soseet itse (lukuunottamatta kalaruokia ja hedelmäsoseita) ja tykkään tehdä aina viikon satsin kerralla pakkaseen. Eniten Rosa pitää kaikenmoisista kanaruoista. Sorminaposteltavaa tarjoan joka päivä: kurkkua, maissinaksuja, paprikaa, viinirypäleitä, luumua yms. Sormiruokailuhetki on myös koirien suosikkihetki.

Rosa viihtyy lattialla yksikseen lelujensa kanssa. Äidin tai isin seura ei pahemmin kiinnosta. Sohvaa ja tv-tasoa vasten kiipeily on Rosan lempipuuhaa. Kaikki pienimmätkin roskat löytää tiensä tytön suuhun salaman nopeasti (jouduttiin yks päivä käymään päivystyksessäkin, kun neitokainen oli mummolassa ollessaan saanut jostain napattua pienen askartelutarran ja tunkenut sen kurkkuunsa). Hereilläoloaika meneekin lattialla touhuillessa tai ulkosalla keinumassa. 

Mittoja en osaa teille kertoa, kun seuraava neuvola on vasta ensi kuussa, mutta puntarilla käytettiin joku aika sitten typyä ja painoa oli n. 10kg. Vaihdettiin vaippakoko libero 5 housuvaippoihin (aiemmin housuvaipoissa oli käytössä 4). Vaatekoko vaihtelee hurjan paljon. Sen tiedän, että reilusti yli 70cm on pituutta, mutta vaatteet menee 68cm:stä ylöspäin. Pukeminen ei kuitenkaan ole enää kivaa.

Sellainen se meidän yhdeksänkuinen vipeltäjä nyt on. Hyvää maanantaita ja mukavaa alkuviikkoa kaikille. Ensi viikolla luvassa vähän kauneuspainotteisempaa kirjotusta, kun taas tällä viikolla höpisen lähinnä meidän arjesta.

KESKELLÄ METSÄÄ

Mä niin rakastan syksyä, ja siitä syystä oonkin monena päivänä viettänyt hieman laatuaikaa mun seefferin kanssa läheisessä metikössä, aina ilta-auringon aikaan. Koira nauttii, kun saa juosta ja temmeltää vapaana. Mä nautin, kun saan vaan olla ja nauttia kauniista kelistä. Samalla myös tulee vähän liikuttua, kun rämpii pitkin poikin pieniä polkuja. Maanantaina, sekä eilen, on ollut poikkeuksellisen ihanat ilmat ja kumpanakin päivänä oon lähtenyt metsään. Kameran tajusin vasta eilen napata mukaan, sillä maanantaina otetut puhelinkuvat on vähän heikompaa laatua ja laitoin siitä syystä mielummin nämä eiliset kuvat tänne blogiin. 

Mutta on elämässä tapahtunut muutakin kuin metsässä käppäilemistä, sillä Rosan isä lähti tänään kouluun! Me ollaan siis tytön ja koirien kanssa päivät keskenään täällä kotona, kun meidän reipas koululainen opiskelee päivät pitkät. Saas nähdä, miten arki sujuu, kun ei oo koko päivänä ketään apuna. Vähän jänskättää (miestä varmasti vielä enemmän), mutta oon kyllä tosi onnellinen ja ylpee, että pitkän odotuksen jälkeen tänään vihdoin oli kauan odotettu kouluaamu! Tämä muutos tietää blogin suunnilla aktiivisempaa postailua - ainakin toivottavasti. Uskoisin nimittäin, että tietokoneen ääressä tulee vietettyä päivisin nyt vähän enemmän aikaa, kun Rosakin nukkuu vielä muutamat päikkärit päivän aikana.

SNEAK PEEK

Niin kuin oon täällä blogissakin jo maininnut, me asutaan tätä nykyä uudessa kodissa. Ollaan asuttu jo parisen viikkoa, mutta vielä hakee tavarat vähän paikkaansa ja huonekaluja puuttuu. Parin viikon päästä on tiedossa Ikean reissu ja sieltä toivon mukaan löytyy loputkin puuttuvat jutut. Tässä postauksessa taannoin listasinkin muutamia hankintalistalla olevia juttuja, mutta saa nähdä, moniko haaveista toteutuu ja mitä "ylimääräistä" tarttuu mukaan. 

Kunnollisen asuntopostauksen mä ajattelin tehdä sitten, kun oon saanut kämpän sisustettua vähän paremmin mallilleen, mutta tässä matkan varrella ajattelin laitella teille pieniä kurkistuspaloja meidän kodista. Tämän postauksen kuvassa näkyy meidän olohuoneemme persoonallisen värinen seinä. Aluks mä vihasin tota yli kaiken, mutta pienten huonekalumuutosten jälkeen mä jopa rakastan tota!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Viimeistään ylihuomenna luvassa uutta postausta mun tämän päivän tekemisistä, kunhan saan kuvat laitettua koneelle ja muokattua niitä.

VANHOJA UUSIA JUTTUJA

Ei, mä en vaihda mun lapselle puhdasta paitaa heti ruokailun jälkeen. 

Asiaan! Rosa on siis oppinut nousemaan tukea vasten ja osaa ottaa askeleitakin. Varsinaisesti tämä ei ole mikään uusi juttu, sillä tyttö on osannut kyseisen taidon jo pidempään, mutta tänne blogiin en ole siitä kertonut. Nykyään ei enää rauhassa katsotakkaan tv:tä, kun Rosa leikkii lattialla, vaan Rosa kiipeilee tv:n edessä ja tökkii ruutua, repii tavaroita alas, kaatuilee, kiukuttelee jos ei saa ottaa jotain ja suuttuu, kun ei pääse omin voimin alas. Kieltäminen menee jakeluun jonkin verran, onneksi. Koko ajan saa kuitenkin olla vahtimassa, että missäs se apinan poikanen tällä kertaa kiipeileekään. Päiväunille käymisestä ei enää tule yhtikäs mitään, koska sängyssä seisoskelu ja kävely on jostain syystä paljon paljon mielenkiintoisempaa, kuin paikoillaan makaaminen ja nukkuminen. Ollaankin nyt siis vissiinkin siinä kuuluisassa päiväunihelvetissä. Yöunille käyminen onneksi on vielä toistaiseksi sujunut melkolailla ongelmitta. Ihanaa, mun pikkunen vauva osaa jo kaikkea kivaa. Kohta se varmaan jo juoksee koirien perässä aamusta iltaan eikä tottele äitiä ja isiä ollenkaan.

CeLaVi RAINSUIT

Ostin Rosalle kurapuvuksi tällaisen CeLaVi:n fleecevuorella varustellun kokonaisuuden. Valinnanvaikeus oli suuri, mutta oon oikein tyytyväinen valintaan. Värikäs, lämmin ja kaikinpuolin ihana! Kooltaan Rosalle vielä liian iso, mutta syksyn loskakeleille jo sopiva! Vielä olisi hankintalistalla tähän pukuun sopivat kumisaappaat, kun (toivon mukaan) meillä kävellään jo keväällä. Ja todennäköisesti myös pompitaan jokaisessa lätäkössä mikä vastaan tulee.

Mitäs tykkäätte? Onko liian värikäs? Ruma? Hieno? Kertokaa.

LINKKAA BLOGI

PIECES LIV BAG

Tilasin tuossa noin viikko taaksepäin itselleni boozt:ilta uuden laukun. Kriteereinä oli vaalea väri, vähintään kaksi ulkoista sivutaskua, olkahihna ja kätevä koko. Tämä tilaamani laukku oli kuvissa kivempi, kuin luonnossa, mutta tykästyin laukkuun siitä huolimatta ekan käyttökerran jälkeen. Koeajoon se pääsi tänä aamuna, kun käytiin Rosan kanssa aamulla kaupassa. Huomasin, että siitä repsottaa ompeleet vähän kantohinan kohdalta. Toivottavasti ei hajoa heti.

Laukkuun mahtuu hyvin kaikki tarvittava: yksi vaihtovaatekerta tytölle, maitopurkki, nokkamuki/tuttipullo, muutama vaihtovaippa, kosteuspyyhkeet ja lisäksi kaikki äitin roinat! Pieni, mutta tilava. Huomattavasti kätevämpi, mitä mun nykyinen jättikokoinen musta nahkalaukku, missä vain yksi pikkutasku ja sekin on laukun sisäpuolella. Mitäs tykkäätte? 

BLOGGAAMISESTA

Aluksi asiaa koskien blogeja ja bloggaamista. Olen nimittäin kiinnittänyt huomiota asiaan, joka mua kanssabloggaajana hieman ärsyttää. Ja se on lukija-palkki. Koska ihan oikeesti musta tuntuu, että suurin osa ihmisistä ei selaa blogia läpi ja sitten päätä, haluaako liittyä lukijaksi vaiko ei, vaan vilkaistaan eka postaus ja lukijapalkki. Ja mitä enemmän lukijoita blogilla on, sitä todennäköisemmin se saa myös uusia sellaisia. Kuten jo twitterissä kirjotinkin, musta vaan on alkanut tuntua tältä. Tai on jo tuntunut pidemmän aikaa, jos totta puhutaan. Enkä suinkaan halua yleistää, enkä varsinkaan sanoa nimeltä ainuttakaan blogia, mutta mun mielipide on se, että muutama tällainen supersuosittu blogi on sisällöltään ihan täyttä shaibaa. Samaa kauraa joka postaus. Samat vaatteet eri asusteilla joka kerta. Kuvia hamppareista ja limuista, ja taas ne samat vaatteet kun edelliselläkin hampurilaisreissulla, mut erivärinen neule. Ja joka postaus aina sitä samaa tylsää huuhaata, ei mitään "oikeeta". Ja sit sillä blogilla on jotain kolmetuhatta lukijaa ja joka postauksessa satakakskyt kommenttia. 

Mä tykkään lukea ite hyviä ja mielenkiintoisia blogeja. Sellasia, missä on vähän oikeetakin elämää mukana, eikä vain sellaista kiiltokuvaelämää, mitä eletään vaan sitä blogia varten. Mua ei kiinnosta, montako lukijaa blogilla on ja mihin se kuuluu vai kuuluuko mihinkään, kunhan tekstit/kirjottaja jotenkin säväyttää, ja blogi tuntuu kivalta. Pointti siis on se, että mua ei kiinnosta montako keskusteluketjua ko. bloggaajasta on demi.fi:ssä tai vau.fi:ssä tai kaksplussan keskustelupalstoilla, vaan se, että bloggaaja kirjoittaa just mun mielestä hyvää tekstiä.

Kysymys kuuluukin: eikö blogi pienellä lukijamäärällä voi olla hyvä? Pitääkö olla monta yhteistyökumppania ja kuulua sinne ja tänne, että blogi on oikeesti hyvä? Kertokaa mielipiteitä, sillä julkaisen parhaan mielipiteen tänne blogiin!

Meillä ei ainakaan eletä mitään unelmaelämää. Meillä ei ole aina siistiä, ruokapöytä ei kiillä, lattialla on pölyä välillä. En jaksa imuroida joka päivä, kaikki ei ole beigee ja mustavalkoista. Rosa sotkee, kun se syö. Rosa sotkee, vaikka sitä syöttäis. Myös me vanhemmat sotketaan välillä syödessä. Ja ruokarauha? Mikä se on? Onko se se, kun Rosa hakkaa kaikella mahdollisessa pöytää, kiljuu ja karjuu ja yrittää ottaa kaiken, mitä äidillä tai isällä on lautasella ja hermostuu, jos ei saa. Vai onko se sittenkin sitä, kun koirat juoksee asuntoa ympäri ja haukkuu toisilleen ja kolaroi ruokapöytään niin, että maidot kaatuu? Mulla ei ole merkkivaatteitä päällä joka päivä, vaan kotona ollessani hillun collegeissa ja t-paidassa/topissa ilman meikkiä. Joskus pelkässä t-paidassa ilman niitä collegeja, hiukset ponnarilla. Enkä meinaa mitään "huoletonta ponnaria", vaan huoletonta ponnaria.

Tosiasiahan on se, että elämä on elämää, ja elämä on välillä sotkuista. 

8KK NEUVOLA & KUVAPLÄJÄYS

Rosalla oli maanantaina 18. päivä neuvolalääkäri aamupäivällä. Painoa oli tullut vähän viime käynnistä, pituutta muutama sentti ja päänympärys on pysynyt samana. Eli siis, Rosa painaa 9605g ja on 70cm pitkä. Päänympärys on edelleen 45cm. Seuraavaan neuvolaan onkin nyt sitten hieman pidempi aika, sillä seuraava käynti on vasta 10kk iässä. 

Rosa ryömii jo kovaa vauhtia eteenpäin. Nousee konttausasentoon, konttaa pieniä matkoja kerrallaan. Hytkyy polvillaan, nousee polvilleen "seisomaan" tukea vasten. Hytkyy ja taiteilee karhukävelyasennossa. Rosa on oppinut myös vilkuttamaan ja ääntelehtimään uusilla tavoilla: mm. hokee koko ajan "mamma". Ihanaa, kun toinen oppii joka päivä jotain uutta, kasvaa ja kehittyy. Mutta hurjaa, miten äkkiä kaikki tapahtuukaan!

Loppupostaus onkin sitten täynnä kuvia meidän kahdeksankuisesta tyttärestä!

MUUTTOJUTTUJA JA KUVIA

Sanotaanko nyt vaikka niin, että mä olen ihan surkea pakkamaan, enkä sen puoleen edes pidä siitä. Varsinkin, jos pakataan muuttoa varten. Jätän sen aina ihan viimetippaan ja sitten pakkaillaan ja sullotaan tavaroita kauhealla kiireellä muuttoaamuna. Nyt mä en halua samaa ja oon jo pikkuhiljaa alottanutkin urakan. Esimerkiksi Rosan ja mun vaatteet on jo pakattu lukuunottamatta niitä muutamaa vaatetta, mitkä on kaapissa näille muutamalle viimeiselle viikolle.

Oon kokenut parhaaksi pakata matkalaukut ja laukut täyteen vaatteita, koska niistä ne on helppo purkaa ja jos tarvitsee jotain ennen purkamista, niin niistä on helpompi ottaa kuin ihan täydestä pahvilaatikosta tai jätesäkistä. Rosalle pieneksi käyneet vaatteet on katottu muovikasseihin varastoimista ja myymistä/lahjoittamista varten. Täällä nykyisellä asunnolla kaikki pienetkin vaatteet pyöri kaapeissa, kun en ollut saanut aikaiseksi niitä kaikkia katsoa pois. Ja sitten, kun sen urakan aloitin, siinä olikin melkoinen homma. Muuton jälkeen pyrin siihen, että Rosan vaatteet mahtuvat yhteen kaappiin ja pieneksi menneet heti pois uusien isompien tieltä. 

Muutto on aina oiva tapa hävittää kaikki turha ja rakastan heittää ronskilla kädellä turhaa krääsää menemään. Sitä kun ei muuten oikein tule tehtyä. Kaikkea vaan kertyy nurkkiin pyörimään. Meiltä lähtee ainakin Rosan entinen hoitopöytä, nojatuoli ja kaappipakastin muutossa muualle. Lisäksi sitten tietty kaikkea pientä turhaa tavaraa pyrimme hävittämään ihan huolella. 

Ja kun vanhaa lähtee, tilalle yleensä tulee uutta, eiks niin? Laitan tähän nyt muutamia huonekaluja ja tavaroita/tekstiilejä, joita uuteen kotiin koitan hankkia.

Siistit, yksinkertaiset muovitabletit Ikean valikoimasta. Hintaakin kummallakin mallilla alle 2euroa, joten ihan budjettiin käyvät vaihtoehdot! Tällä hetkellä meillä on lilat kivan näköiset tabletit, mitkä on todella huonoa materiaalia, nimittäin kun ne kastuvat, ne jäävät kiinni pöytään ja repeytyvät! 

Nyt, kun tulee taas talvi ja pimeät illat, on aika hankkia lattialamput (koira tuhosi pentuna aikaisemman). Pidän vähän himmeämmästä valaistuksesta, mutta ihan pimeässäkään ei ole kiva olla. Kirkas kattolamppu saa syksyn pimeinä iltoina pysyä kiinni, kun taas himmeämpi lattiavalaisin on erittäin tervetullut tuomaan pientä lämmintä (romanttista) valoa sateisiin ja pimeisiin iltoihin.

Lastenhuone kaipaa kipeästi säilytyslaatikoita. Niin leluille, kuin vaipoille ja muulle krääsällekin. Myös pikku pöytä ja tuolit alkavat olla ajankohtaiset. Mikäs sen parempaa puuhaa, kuin piirrellä omassa prinsessahuoneessa prinsessapöydän ääressä!

Tästä postauksesta tuli jo kuolettavan pitkä, joten taidan tehdä toisen postauksen samaan aiheeseen liittyen tässä lähipäivinä! Myös 8kk postaus tulossa Rosasta pian, sillä huomenna on neuvolalääkäri!

MUA EI SAA NEUVOO!

Mua ärsyttää ihan suunnattoman paljon yksi asia - neuvominen! Mä vihaan, jos joku tulee neuvomaan mua Rosan tai koirien hoidossa. Kyllähän mä nyt herranen aika oon osannut ne tähänkin asti hoitaa ihan itse! Tiedän, että jotkut latelevat neuvoja, koska olen nuori enkä siksi heidän mielestä voi pärjätä äitiydessä tai koiran hoidossa. Jotkut taas tekevät sen oikeasti ja vilpittömästi hyvää hyvyyttän. Toiset ärsyttääkseen. Jos nyt jonkun mielestä mun lapsella sattuu olemaan vaikka sukka vinossa, niin eiks siitä vois sanoo vaikka näin: katoppas, onko sukka menny vinoon? Eikä näin: voi, voi, eikö sulle oo sukkiakaan voitu kunnolla laittaa, oivoivoi. Siis mitä hittoo?! En mä nyt tiedä, että onko tää oikeesti niin iso juttu, mut mua vaan ärsyttää ja harmittaa. Mulle on tullut sellanen kuva, että mä en monien mielestä vaan millään voi olla hyvä ja vastuuntuntoinen vanhempi, koska mä en ole vielä täyttänyt kolmeakymmentä... Ja uskoisin, että monella muullakin nuorena äidiksi tulleella on samoja fiiliksiä. Ainakin edes osittain.

Mä olen vasta 19, joo, mutta ei se tee musta huonoa äitiä. Äitinä oleminen taas ei tee musta huonoa ihmistä millään tavalla. Sitä en edes ymmärrä, miks "teiniäitejä" katotaan monesti alaspäin. Onks ne huonoja, koska niillä on lapsi(a)? Huonoja, koska ne ei ehkä käynyt lukiota ja yliopistoa ja korkeakoulua ja mitävielä? Miks me oltais sen huonompia, kun vanhemmatkaan äidit? Ei-niin-hyviä äitejä löytyy niin nuoremmista kuin vanhemmistakin.

Tän postauksen ei oo tarkotus sitten puolustella ketään - ei nuoria äitejä, vanhoja sellaisia tai mua itseäni. Ja tiedän, että blogimaailma on täynnä samantyyppisiä postauksia, mutta mä haluan purkaa vaan vähän mieltäni tänne, koska mua ärsyttää!

Tää ärsytys lähti käyntiin pari päivää sitten, kun eräs henkilö tuli nyppäsemään Rosalta tutin pois suusta ja totesi, ettei hän sitä tarvitse, kun ei edes itke. Siis mitä hittoo, taas?! En mä sitä tuttia sille tunge suuhun muuten vaan, mutta en mä sitä ala poiskaan repimään. Sylkee ite pois sitten, kun haluaa. No, pikku juttu, tavallaan. Sitten myöhemmin samana päivänä muuan mummeli tuli neuvomaan mua koiran ulkoiluttamisessa. Neuvoi, että kannattaa olla herkkuja mukana, ettei koira vedä ja plaa plaa ja niin edelleen. Hymyilin nätisti ja totesin mukavasti, että niin mä kannankin niitä aina mukana, mutta en voi niitä sille syöttää silloin, kun se vetää. Toivotin päivänjatkot ja jatkoin matkaa. Tääkin pikku juttu, eikä varmastikkaan tarkoittanut mitään pahaa, mutta mua vaan alkaa ärsyttää ihan kamalasti, jos joku alkaa neuvomaan vähääkään. Mulla on ollu koiria pienestä pitäen ja osaan käsitellä niitä. Mulla on ollut lapsi kahdeksan kuukautta joten enköhän mä sitäkin osaa hoitaa ihan hyvin! 

Tähän loppuun vielä pieni muistutus, että tää oli vaan tällainen mielenpurkaus, ei mitään henkilökohtaista kenellekään, eikä suinkaan mitään yleistystä. Mä nyt vaan satun oleen tämmönen hermoheikki ja mua välillä ärsyttää pienetkin asiat ja otan joskus asiat turhan paljon itseeni.
Onko siellä jollakin teistä samanlaisia tuntemuksia? Saako teitä neuvoa vai ärsyttääkö se?