ROSA 9KK

Rosalla tuli kahdeskymmenes tätä kuuta 9kk täyteen, ja sen kunniaksi luvassa paljon kuvia sankarista (voiko joku muuten kertoa, miks mun kuvat muuttuu bloggeriin ladattaessa inhottavan rumiksi rakeisiksi? Eikä vaan bloggerissa, vaan myös tinypic, jne... Ärsyttävää). HUOMATKAA MELKEIN JOKA KUVASSA MEIDÄN RETALE TAUSTALLA...

Yhdeksänkuinen Rosa osaa jo paljon. Hän osaa mm. nousta istumaan, istua ilman tukea, nousta seisomaan tukea vasten ja kävellä siinä. Meillä liikutaan konttaamalla ja ryömimällä jo kamalaa vauhtia etiäppäin. Höpötystä tulee paljon ja monet lauseet/sanat ymmärretään, esimerkiksi: ei, kuka siellä on, avaa suu, haluatko maitoa ja katso. Tyttö vilkuttaa ja nyökyttää päätään. Rosa tykkää keinumisesta ja vaunulenkeistä, kissoista ja koirista. Rosa ei enää niinkään retuuta meidänkään elukoita, vaan silittelee nätisti - silloin kun koirat sattuu kiinnostamaan. Jatkuvasti saa vahtia ja juoksennella perässä, meillä kun ei enää paikoillaan pysytä!

Yöunensa Rosa nukkuu edelleenkin hyvin ja useimmiten myös käy illalla nätisti nukkumaan. Päiväunet sitten onkin kokonaan toinen juttu. Nukuttamiseen menee yleensä puolesta tunnista puoleentoista tuntiin, ja rattaissahan Rosa ei nuku lainkaan. Jospa sieltä viimeinkin kaiken kiukuttelun jälkeen tulisi edes se yksi pikkiriikkinen hammas? Ruokailun kanssa ei ole ollut ongelmia, eikä ole nytkään. Kaikki maistuu hyvin ja suu aukeaa lähes aina reippaasti uutta lusikallista varten. Rosa tykkää puuroista mielettömän paljon. Edelleenkin teen soseet itse (lukuunottamatta kalaruokia ja hedelmäsoseita) ja tykkään tehdä aina viikon satsin kerralla pakkaseen. Eniten Rosa pitää kaikenmoisista kanaruoista. Sorminaposteltavaa tarjoan joka päivä: kurkkua, maissinaksuja, paprikaa, viinirypäleitä, luumua yms. Sormiruokailuhetki on myös koirien suosikkihetki.

Rosa viihtyy lattialla yksikseen lelujensa kanssa. Äidin tai isin seura ei pahemmin kiinnosta. Sohvaa ja tv-tasoa vasten kiipeily on Rosan lempipuuhaa. Kaikki pienimmätkin roskat löytää tiensä tytön suuhun salaman nopeasti (jouduttiin yks päivä käymään päivystyksessäkin, kun neitokainen oli mummolassa ollessaan saanut jostain napattua pienen askartelutarran ja tunkenut sen kurkkuunsa). Hereilläoloaika meneekin lattialla touhuillessa tai ulkosalla keinumassa. 

Mittoja en osaa teille kertoa, kun seuraava neuvola on vasta ensi kuussa, mutta puntarilla käytettiin joku aika sitten typyä ja painoa oli n. 10kg. Vaihdettiin vaippakoko libero 5 housuvaippoihin (aiemmin housuvaipoissa oli käytössä 4). Vaatekoko vaihtelee hurjan paljon. Sen tiedän, että reilusti yli 70cm on pituutta, mutta vaatteet menee 68cm:stä ylöspäin. Pukeminen ei kuitenkaan ole enää kivaa.

Sellainen se meidän yhdeksänkuinen vipeltäjä nyt on. Hyvää maanantaita ja mukavaa alkuviikkoa kaikille. Ensi viikolla luvassa vähän kauneuspainotteisempaa kirjotusta, kun taas tällä viikolla höpisen lähinnä meidän arjesta.

KESKELLÄ METSÄÄ

Mä niin rakastan syksyä, ja siitä syystä oonkin monena päivänä viettänyt hieman laatuaikaa mun seefferin kanssa läheisessä metikössä, aina ilta-auringon aikaan. Koira nauttii, kun saa juosta ja temmeltää vapaana. Mä nautin, kun saan vaan olla ja nauttia kauniista kelistä. Samalla myös tulee vähän liikuttua, kun rämpii pitkin poikin pieniä polkuja. Maanantaina, sekä eilen, on ollut poikkeuksellisen ihanat ilmat ja kumpanakin päivänä oon lähtenyt metsään. Kameran tajusin vasta eilen napata mukaan, sillä maanantaina otetut puhelinkuvat on vähän heikompaa laatua ja laitoin siitä syystä mielummin nämä eiliset kuvat tänne blogiin. 

Mutta on elämässä tapahtunut muutakin kuin metsässä käppäilemistä, sillä Rosan isä lähti tänään kouluun! Me ollaan siis tytön ja koirien kanssa päivät keskenään täällä kotona, kun meidän reipas koululainen opiskelee päivät pitkät. Saas nähdä, miten arki sujuu, kun ei oo koko päivänä ketään apuna. Vähän jänskättää (miestä varmasti vielä enemmän), mutta oon kyllä tosi onnellinen ja ylpee, että pitkän odotuksen jälkeen tänään vihdoin oli kauan odotettu kouluaamu! Tämä muutos tietää blogin suunnilla aktiivisempaa postailua - ainakin toivottavasti. Uskoisin nimittäin, että tietokoneen ääressä tulee vietettyä päivisin nyt vähän enemmän aikaa, kun Rosakin nukkuu vielä muutamat päikkärit päivän aikana.

SNEAK PEEK

Niin kuin oon täällä blogissakin jo maininnut, me asutaan tätä nykyä uudessa kodissa. Ollaan asuttu jo parisen viikkoa, mutta vielä hakee tavarat vähän paikkaansa ja huonekaluja puuttuu. Parin viikon päästä on tiedossa Ikean reissu ja sieltä toivon mukaan löytyy loputkin puuttuvat jutut. Tässä postauksessa taannoin listasinkin muutamia hankintalistalla olevia juttuja, mutta saa nähdä, moniko haaveista toteutuu ja mitä "ylimääräistä" tarttuu mukaan. 

Kunnollisen asuntopostauksen mä ajattelin tehdä sitten, kun oon saanut kämpän sisustettua vähän paremmin mallilleen, mutta tässä matkan varrella ajattelin laitella teille pieniä kurkistuspaloja meidän kodista. Tämän postauksen kuvassa näkyy meidän olohuoneemme persoonallisen värinen seinä. Aluks mä vihasin tota yli kaiken, mutta pienten huonekalumuutosten jälkeen mä jopa rakastan tota!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Viimeistään ylihuomenna luvassa uutta postausta mun tämän päivän tekemisistä, kunhan saan kuvat laitettua koneelle ja muokattua niitä.

VANHOJA UUSIA JUTTUJA

Ei, mä en vaihda mun lapselle puhdasta paitaa heti ruokailun jälkeen. 

Asiaan! Rosa on siis oppinut nousemaan tukea vasten ja osaa ottaa askeleitakin. Varsinaisesti tämä ei ole mikään uusi juttu, sillä tyttö on osannut kyseisen taidon jo pidempään, mutta tänne blogiin en ole siitä kertonut. Nykyään ei enää rauhassa katsotakkaan tv:tä, kun Rosa leikkii lattialla, vaan Rosa kiipeilee tv:n edessä ja tökkii ruutua, repii tavaroita alas, kaatuilee, kiukuttelee jos ei saa ottaa jotain ja suuttuu, kun ei pääse omin voimin alas. Kieltäminen menee jakeluun jonkin verran, onneksi. Koko ajan saa kuitenkin olla vahtimassa, että missäs se apinan poikanen tällä kertaa kiipeileekään. Päiväunille käymisestä ei enää tule yhtikäs mitään, koska sängyssä seisoskelu ja kävely on jostain syystä paljon paljon mielenkiintoisempaa, kuin paikoillaan makaaminen ja nukkuminen. Ollaankin nyt siis vissiinkin siinä kuuluisassa päiväunihelvetissä. Yöunille käyminen onneksi on vielä toistaiseksi sujunut melkolailla ongelmitta. Ihanaa, mun pikkunen vauva osaa jo kaikkea kivaa. Kohta se varmaan jo juoksee koirien perässä aamusta iltaan eikä tottele äitiä ja isiä ollenkaan.

CeLaVi RAINSUIT

Ostin Rosalle kurapuvuksi tällaisen CeLaVi:n fleecevuorella varustellun kokonaisuuden. Valinnanvaikeus oli suuri, mutta oon oikein tyytyväinen valintaan. Värikäs, lämmin ja kaikinpuolin ihana! Kooltaan Rosalle vielä liian iso, mutta syksyn loskakeleille jo sopiva! Vielä olisi hankintalistalla tähän pukuun sopivat kumisaappaat, kun (toivon mukaan) meillä kävellään jo keväällä. Ja todennäköisesti myös pompitaan jokaisessa lätäkössä mikä vastaan tulee.

Mitäs tykkäätte? Onko liian värikäs? Ruma? Hieno? Kertokaa.