ELÄINTARHASSA

Huhhuh. Välillä tuntuu ihan siltä, että meillä olisi kotona eläintarha. Ei lisättävää, ei sitten ollenkaan. Kaikki varmaan tietää sen fiiliksen, kun tuntuu, että vaikka kuinka yrittäisi hallita kaaosta, niin silti kaikki vain hajoaa käsiin. Koira hyppii pöydille ja syö kattilasta ruuat. Tyttö ei suostu käymään yöunille vaan leikkii ja kiljuu sängyssä silmät solmussa. Toinen koira tiputtaa kahvikupin sohvankaiteelta matolle. Koirat riehuu keskenään, tyttö pelleilee syömisen kanssa ja ruoat on pitkin poikin joka paikkaa. Koirat riehuu vähän lisää ja naapurista kuuluu älämölöä. 

Musta tuntui tänään just niin eläintarhan emännältä ettei mitään rajaa. Mutta onneks myös eläintarhaan tulee rauha joskus. Aivan kuten tänne meillekin. Koirat nukkuu mun molemmilla puolilla, tyttö nukkuu omassa huoneessaan. Äiti saa siis olla aivan kaikessa rauhassa ja nauttia hiljaisuudesta siihen asti, kun sitä kestää, ja unelmoida uudesta aivan älyttömän ihanasta laukusta, joka odottaa postissa noutoa.

                  

SORMINAPOSTELUA JA SOTKUA

Oon ahkerasti joka ikinen päivä tuputtanut meidän riiviölle jotain, mitä syödä sormin, mutta kaikki tuntuu menevän lattialle ja syliin. Vain ja ainoastaan maissinaksut löytävät tiensä suukkuun. Ja vielä oikein kaksin kappalein! Mutta ehkä pikkuhiljaa... Luojan kiitos meillä on omasta takaa lattiansiivouspalvelu, eikä tarvitse itse siivoilla pudonneita ruokia. Huh!

Ja hei, vau, tän lasipöydän puhdistaminen on paljon helpompaa, kuin puisen! Puuhun tuntui tarttuvan kakki tosi napakasti kiinni, toisin kuin tähän lasiseen. Lasissa vaan näkyy kaikki pienetkin jäljet heti, mutta se on pieni miinus siihen nähden, miten paljon mä tosta pöydästä tykkäänkään!

VÄSYMYSTÄ HAVAITTAVISSA

Voi pojat, mä oon poikki. Mua väsyttää tän kuumuuden takia ihan kaiken aikaa. Ja ei, en valita, mä nautin näistä helteistä. Mutta väsymys se vaan painaa. Nukkumaan pääsee vasta todella myöhään, kun alkaa ilma viiletä. Aamulla herää auringonpaisteeseen jo tosi aikaisin. Ja päiväunia en oikein osaa nukkua, en oo ikinä osannut, sillä mun päikkärit venyy aina monen monen tunnin mittaisiksi.

Tämä jatkuva väsymys vaikuttaa jo mun muistiin aika paljon. Musta on tullut ihan höperö. Unohdan monta kertaa päivässä jääkaapin oven auki pitkiksikin ajoiksi. Laitan jäätelön jääkaappiin, unohtelen ja hukkaan jatkuvasti tavaroita.  Kahvinkeitin unohtuu päälle, virastoihin soittamiset muistuu mieleen vasta soittoajan jälkeen. Roskapussi on odottanut parvekkeella monta päivää että otan sen mukaan, kun seuraavan kerran vien koirat ulos.

Kuumuus väsyttää myös koiria ja Rosaa. Eilenkin vaan lähestulkoon koko päivä tuli maattua sängyssä telkkaria tuijottamassa. Lukuunottamatta koirien lenkittämistä, kaupassa käyntiä ja Rosan hoitamista. 

Silti harmittaa, että kohta tulee taas kylmä. Mä rakastan helteitä, kesää, aurinkoa, lämpöä ja jätskiä! Mutta on syksykin ihana. Yksi lemppari vuodenajoista!