Huhhuh. Välillä tuntuu ihan siltä, että meillä olisi kotona eläintarha. Ei lisättävää, ei sitten ollenkaan. Kaikki varmaan tietää sen fiiliksen, kun tuntuu, että vaikka kuinka yrittäisi hallita kaaosta, niin silti kaikki vain hajoaa käsiin. Koira hyppii pöydille ja syö kattilasta ruuat. Tyttö ei suostu käymään yöunille vaan leikkii ja kiljuu sängyssä silmät solmussa. Toinen koira tiputtaa kahvikupin sohvankaiteelta matolle. Koirat riehuu keskenään, tyttö pelleilee syömisen kanssa ja ruoat on pitkin poikin joka paikkaa. Koirat riehuu vähän lisää ja naapurista kuuluu älämölöä.
Musta tuntui tänään just niin eläintarhan emännältä ettei mitään rajaa. Mutta onneks myös eläintarhaan tulee rauha joskus. Aivan kuten tänne meillekin. Koirat nukkuu mun molemmilla puolilla, tyttö nukkuu omassa huoneessaan. Äiti saa siis olla aivan kaikessa rauhassa ja nauttia hiljaisuudesta siihen asti, kun sitä kestää, ja unelmoida uudesta aivan älyttömän ihanasta laukusta, joka odottaa postissa noutoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
feel free to comment!