Mä niin rakastan syksyä, ja siitä syystä oonkin monena päivänä viettänyt hieman laatuaikaa mun seefferin kanssa läheisessä metikössä, aina ilta-auringon aikaan. Koira nauttii, kun saa juosta ja temmeltää vapaana. Mä nautin, kun saan vaan olla ja nauttia kauniista kelistä. Samalla myös tulee vähän liikuttua, kun rämpii pitkin poikin pieniä polkuja. Maanantaina, sekä eilen, on ollut poikkeuksellisen ihanat ilmat ja kumpanakin päivänä oon lähtenyt metsään. Kameran tajusin vasta eilen napata mukaan, sillä maanantaina otetut puhelinkuvat on vähän heikompaa laatua ja laitoin siitä syystä mielummin nämä eiliset kuvat tänne blogiin.
Mutta on elämässä tapahtunut muutakin kuin metsässä käppäilemistä, sillä Rosan isä lähti tänään kouluun! Me ollaan siis tytön ja koirien kanssa päivät keskenään täällä kotona, kun meidän reipas koululainen opiskelee päivät pitkät. Saas nähdä, miten arki sujuu, kun ei oo koko päivänä ketään apuna. Vähän jänskättää (miestä varmasti vielä enemmän), mutta oon kyllä tosi onnellinen ja ylpee, että pitkän odotuksen jälkeen tänään vihdoin oli kauan odotettu kouluaamu! Tämä muutos tietää blogin suunnilla aktiivisempaa postailua - ainakin toivottavasti. Uskoisin nimittäin, että tietokoneen ääressä tulee vietettyä päivisin nyt vähän enemmän aikaa, kun Rosakin nukkuu vielä muutamat päikkärit päivän aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
feel free to comment!