BLOGGAAMISESTA

Aluksi asiaa koskien blogeja ja bloggaamista. Olen nimittäin kiinnittänyt huomiota asiaan, joka mua kanssabloggaajana hieman ärsyttää. Ja se on lukija-palkki. Koska ihan oikeesti musta tuntuu, että suurin osa ihmisistä ei selaa blogia läpi ja sitten päätä, haluaako liittyä lukijaksi vaiko ei, vaan vilkaistaan eka postaus ja lukijapalkki. Ja mitä enemmän lukijoita blogilla on, sitä todennäköisemmin se saa myös uusia sellaisia. Kuten jo twitterissä kirjotinkin, musta vaan on alkanut tuntua tältä. Tai on jo tuntunut pidemmän aikaa, jos totta puhutaan. Enkä suinkaan halua yleistää, enkä varsinkaan sanoa nimeltä ainuttakaan blogia, mutta mun mielipide on se, että muutama tällainen supersuosittu blogi on sisällöltään ihan täyttä shaibaa. Samaa kauraa joka postaus. Samat vaatteet eri asusteilla joka kerta. Kuvia hamppareista ja limuista, ja taas ne samat vaatteet kun edelliselläkin hampurilaisreissulla, mut erivärinen neule. Ja joka postaus aina sitä samaa tylsää huuhaata, ei mitään "oikeeta". Ja sit sillä blogilla on jotain kolmetuhatta lukijaa ja joka postauksessa satakakskyt kommenttia. 

Mä tykkään lukea ite hyviä ja mielenkiintoisia blogeja. Sellasia, missä on vähän oikeetakin elämää mukana, eikä vain sellaista kiiltokuvaelämää, mitä eletään vaan sitä blogia varten. Mua ei kiinnosta, montako lukijaa blogilla on ja mihin se kuuluu vai kuuluuko mihinkään, kunhan tekstit/kirjottaja jotenkin säväyttää, ja blogi tuntuu kivalta. Pointti siis on se, että mua ei kiinnosta montako keskusteluketjua ko. bloggaajasta on demi.fi:ssä tai vau.fi:ssä tai kaksplussan keskustelupalstoilla, vaan se, että bloggaaja kirjoittaa just mun mielestä hyvää tekstiä.

Kysymys kuuluukin: eikö blogi pienellä lukijamäärällä voi olla hyvä? Pitääkö olla monta yhteistyökumppania ja kuulua sinne ja tänne, että blogi on oikeesti hyvä? Kertokaa mielipiteitä, sillä julkaisen parhaan mielipiteen tänne blogiin!

Meillä ei ainakaan eletä mitään unelmaelämää. Meillä ei ole aina siistiä, ruokapöytä ei kiillä, lattialla on pölyä välillä. En jaksa imuroida joka päivä, kaikki ei ole beigee ja mustavalkoista. Rosa sotkee, kun se syö. Rosa sotkee, vaikka sitä syöttäis. Myös me vanhemmat sotketaan välillä syödessä. Ja ruokarauha? Mikä se on? Onko se se, kun Rosa hakkaa kaikella mahdollisessa pöytää, kiljuu ja karjuu ja yrittää ottaa kaiken, mitä äidillä tai isällä on lautasella ja hermostuu, jos ei saa. Vai onko se sittenkin sitä, kun koirat juoksee asuntoa ympäri ja haukkuu toisilleen ja kolaroi ruokapöytään niin, että maidot kaatuu? Mulla ei ole merkkivaatteitä päällä joka päivä, vaan kotona ollessani hillun collegeissa ja t-paidassa/topissa ilman meikkiä. Joskus pelkässä t-paidassa ilman niitä collegeja, hiukset ponnarilla. Enkä meinaa mitään "huoletonta ponnaria", vaan huoletonta ponnaria.

Tosiasiahan on se, että elämä on elämää, ja elämä on välillä sotkuista.